Koulupolkunsa aloittavalta on kautta aikojen odotettu tiettyjä valmiuksia, mutta ovatko nämä odotukset muuttuneet aikojen saatossa? Eläköön Oppimisen toimitusjohtaja, kokenut opettaja ja pedagoginen asiantuntija Reena Linna kuvailee taitoja ja ominaisuuksia, joiden hallitsemisesta ja harjoittelusta on hyötyä koululaiselle. Poimi talteen myös vinkit, kuinka voit vanhempana tukea oman koululaisesiarkea ja opettajien arvokasta työtä.
Vuorovaikutus ja keskustelutaidot
Yksi tärkeimmistä koululaisen taidoista on kyky toimia vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Koulumaailmassa vietetään paljon aikaa ryhmässä, tehdään yhteistyötä ja keskustellaan, joten hyvät kommunikointitaidot nousevat arvoonsa. Keskustelu- ja viestintätaitoja voi harjoitella myös kotona, kun jutustelee päivän kuulumisista. Keskustellessa on hyvä opetella siirtämään kännykät sivuun ja olemaan läsnä keskustelussa. Pyydä lasta kertomaan koulupäivästään ja siihen liittyvistä tunteista omin sanoin ja ole aidosti kiinnostunut. Voit haastaa lasta kertomaan päivästään kokonaisilla lauseilla tai kysyä kysymyksiä, joihin pelkät ”joo”, ”ei” tai ”ihan OK” -vastaukset eivät kelpaa. Näin lapsi oppii ilmaisemaan itseään monipuolisemmin. Jos päivään on liittynyt kurjia sattumuksia, keskustelkaa myös niistä yhdessä. On tärkeää oppia puhumaan myös vaikeista tunteista ja kohtaamaan pettymyksiä, joita tulee väkisin eteen niin koulussa kuin elämässäkin.
Toisten huomioiminen ja hyvät käytöstavat
Vuorovaikutustaitoihin liittyy olennaisesti taito huomioida kanssaihmisiä. Kun kunnioittavaa käytöstä vaaditaan kotona niin aikuisia kuin sisaruksiakin kohtaan, se onnistuu helpommin myös koulussa. Nykyajan hektinen elämänrytmi luo ympärille luonnostaan kiirettä ja kilpailua, ja monella lapsella se näkyy tahattomana ”mulle-heti-kaikki-nyt” -ajatteluna. Juuri tämän vuoksi erityisen tärkeitä taitoja ovatkin pysähtyminen, oman vuoron odottaminen ja toisten auttaminen. Koulussa opettajalla on ohjattavanaan suuri ryhmä, jonka jokainen jäsen ansaitsee huomionsa. Yksi lapsi ei saisi varastaa koko huomiota, vaan on tärkeä taito oppia hallitsemaan omia tunteitaan ja käyttäytymistään niin, että jokaiselle riittää tilaa.
Vastuun ottamisen taito
Koulunkäyntiin liittyy taito ottaa ikätason mukaisesti vastuuta omista tehtävistään ja asioistaan. Aluksi lapselle kannattaa antaa vastuuta pienissä asioissa ja lisätä vastuuta iän ja taitojen karttuessa. Esimerkiksi koulurepun pakkaamista ja tehtävistä huolehtimista harjoitellaan aluksi yhdessä aikuisen kanssa, mutta pikkuhiljaa vastuu siirtyy lapselle. Moni opettaja laittaa tehtäviä myös huoltajille tiedoksi, jotta lasta voidaan tarvittaessa tukea niiden muistamisessa. Tämä ei kuitenkaan ei tarkoita, että olisi vanhempien vastuulla huolehtia niiden tekemisestä. Lapsi ei opi ottamaan vastuuta, jos joku toinen huolehtii asioista hänen puolestaan. Edellä mainittujen lisäksi on tärkeää oppia ottamaan vastuuta omista tekemisistään. Välillä tulee mokattua, mutta silloinkin vastuu on tekijällä, ja reilu tyyppi osaa myöntää virheensä. Ristiriitatilanteiden selvittämisessä kasvattajien onkin tärkeää puhaltaa yhteen hiileen. Kun koulun ja kodin aikuiset ovat samalla puolella, tukee se lapsen kehittymistä vastuulliseksi ja rehelliseksi.
Rohkeus olla ainutlaatuinen
Oman itsensä arvostus on taito, jota kannattaa kehittää ja vaalia. Koululaisen elämä tuo mukanaan runsaasti uusia ihmissuhteita, kavereita ja toivottavasti myös läheisiä ystäviä. Lapset peilaavat itseään ja omia taitojaan muihin, mutta itseään ja kykyjään arvostava uskaltaa olla rohkeasti omanlaisensa persoona. Kun tunnistaa omat vahvuutensa ja kehityskohteensa ja toisaalta näkee niitä myös muissa, vähentää se kateutta ja turhaa vertailua. Lapsi oppii näkemään, että olemme kaikki ainutlaatuisia yksilöitä ja arvokkaita sellaisenaan. Tämä lisää myös suvaitsevaisuutta, joka on todella tärkeää monimuotoisessa kouluyhteisössä. Aikuiset voivat tukea tätä nostamalla esille lapsen vahvuuksia ja välttämällä lasten vertailua toisiinsa.
Sinnikkyys ja pitkäjänteisyys
Oppiminen ei ole aina mutkatonta, ja sinnikkyys ja pitkäjänteisyys ovatkin taitoja, joista on etua koulussa. Kaikkien asioiden ei tarvitse sujua heti, vaan yrittämällä ja erehtymällä opitaan ja kehitytään pikkuhiljaa. Jos lapsi on oppinut käyttäytymismallin, jossa tämä turhautuu ja luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen, voi koulussa olla edessä haastavia tilanteita. Koululaiselta edellytetään tiettyjä toimintatapoja ja tehtävien tekemistä, eivätkä kaikki tehtävät ole taatusti jokaisen oppilaan mielipuuhaa. Onkin tärkeää, että lapsi jaksaa tehdä pitkäjänteisesti myös vähemmän kiinnostavia asioita. Vaikka oppimisesta pyritäänkin tekemään koulussa mahdollisimman mielekästä ja motivoivaa, tietyissä asioissa tarivtaan myös toisteista ja mekaanista harjoittelua. Pitkäjänteisyyden kehittymistä voi tukea kotona niin, että lasta totutetaan keskittymään käsillä olevaan leikkiin tai asiaan pidempään, eikä hypitä jatkuvasti tekemisestä toiseen. Lapsen on myös hyvä oppia sietämään ”tylsiä” ja virikkeettömiä hetkiä, ja syventymään yhteen asiaan kerrallaan.
Avoin ja ennakkoluuloton asenne
On tärkeää, että lapset oppivat arvostamaan koulutusta ja uuden oppimista. Tätä voi edesauttaa puhumalla koulusta positiiviseen sävyyn, vaikka omat koulukokemukset eivät olisikaan olleet niin positiivisia. Vanhemmat sisarukset ja aikuiset siirtävät valitettavan usein omia kokemuksiaan seuraaville sukupolville, mikä saattaa vaikuttaa negatiivisesti lapsen koulunkäyntiin. Parempi vaihtoehto on antaa lapsen luoda itse omat käsityksensä koulusta, opettajista, oppiaineista ja omista kyvyistään. Sukujuhlien keskustelussa harmittomalta kuulostava tokaisu ”koska meidän suvussamme kenelläkään ei ole kielipäätä” voi osoittautua ratkaisevaksi siinä, millaisen kuvan lapsi rakentaa itsestään oppijana. Lapsi ei ole sama kuin vanhempansa, ja lähtökohta pitäisi olla aina se, että hänellä on kaikki mahdollisuudet saavuttaa hurjimmatkin tavoitteensa tekemällä sinnikkäästi töitä. Lisäksi kannattaa huomioida, että maailma muuttuu ja koulu sen mukana, joten omien kouluaikojen kokemukset eivät ole välttämättä edes vertailukelpoisia nykypäivän tavoitteisiin ja käytäntöihin.
Edellä kuvatut taidot eivät ole missään nimessä helppoja. Niiden kehittyminen vaatii aikaa ja niiden harjoittelu jatkuu koulussa, työelämässä ja arjessa läpi elämän. Taitojen aktiivinen kehittäminen myös kotioloissa on lapsen etu ja kehittyessään nämä taidot helpottavat koko elämää –juuri siksi ne ovatkin niin tärkeitä!
Innostavaa lukuvuotta kaikille!
Reena Linna
Eläköön Oppiminen
